Tekstit

Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain

Kuva
206 sivua, ilmestynyt vuonna 2016


"Kun pohdit rajaa elämän ja kuoleman,
  huomaat: viime henkäys on nyt ilmaa vain.
  On vanhat nimet poissa, uudet tuntemattomat:
  ruumiista kerran jättää aika, vaan ei sielusta.
        Siispä maallisesta ajastasi tee
        askeleita elämääsi ikuiseen."

 - Paroni Brooke Fulke Greville, "Caelica 83" -

Näillä sanoin alkaa Paul Kalanithin kauniisti kirjoitettu teos, jossa yhdistyvät kaikki ne asiat, joista kirjallisuudessa pidän. Sopivissa määrin sekaisin lääketiedettä, luonnontieteitä ja uskontoa, suuria kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, rippunen filosofiaa sekä koskettavaa ja taidokkaasti kirjoitettua tekstiä. Tämä kirja on ollut lukulistallani jo todella pitkään, ja nyt kun viimein tartuin siihen, en olisi halunnut sen koskaan loppuvan.

"Valmistaudu. Istuudu. Lue miltä rohkeus kuulostaa. Näe miten urheaa on paljastaa tuntemuksensa tällä tavoin. Mutta ennen kaikkea näe, millaista on elää edelleen, vaikuttaa syvästi muiden eläm…

José Saramago: Kertomus sokeudesta

Kuva
372 sivua, ilmestynyt v.1995

Koulun kirjallisuusdiplomi etenee hitaasti mutta varmasti: Kertomus sokeudesta on neljäs lukemani diplomikirja. Tähän mennessä kaikki diplomilistan kirjat ovat olleet oikein hyviä, eikä tämäkään ollut poikkeus. Teos kertoo kummallisesta epidemiasta, joka leviää hurjaa vauhtia miltei koko väestöön: kaikki ihmiset tulevat yhtäkkiä sokeiksi ja alkavat nähdä pelkkää valkoista. Epidemia on erittäin tarttuvaa, ja ihmiset joutuvat syystäkin pakokauhun valtaan. Hallitus alkaa eristää sokeutuneita reservaatteihin, jotka täyttyvät nopeasti. Niissä syntyy hurja eloonjäämistaistelu, jonka seurauksena niiden asukkaat saavat vaarallisia vihamiehiä, mutta myös läheisiä ystäviä. Kirjassa seurataan erään pienen ystäväpiirin harhailua sekä maailman sokeuden että heidän oman sokeutensa keskellä. Yksikin näkevä silmäpari voi koitua monelle sokealle pelastukseksi, ja niin on myös tuon ystäväpiirin laita. Kirja antaa ymmärtää, että kaikki ihmiset yhtä naista lukuunottamatta ov…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Kuva
Ilmestynyt v. 2015, 937 s.

Muistan miettineeni joskus, voisiko psykiatri kenties olla yksi mahdollisista uravaihtoehdoistani. Pieni elämä opetti minulle lukemattomien muiden asioiden lisäksi sen, ettei minusta ikinä, ikinä voisi tulla psykiatria. Jos jo tämän kirjan lukeminen mursi minut näin pahasti, en koskaan voisi valita ammattia, jossa joutuisin joka päivä kohtaamaan kirjan sisällön kaltaisia asioita. Luku-urakassa kesti vain muutama päivä, enkä oikeastaan tiedä miten. En ole niinkään kummissani siitä, että noin ison sivumäärän lukemisessa meni niin vähän aikaa - enemmänkin ihmettelen sitä, miten kummassa pystyin lukemaan sellaisella vauhdilla noin rankan kirjan. Sain ihan äsken viimeisen sivun luettua ja tulin heti purkamaan ajatuksia lukemastani, jotta en jäisi vain vellomaan kaikkeen siihen tuskaan, mitä kirja lukijalleen aiheuttaa.

"Eikö ollut ihme jäädä henkiin sellaisesta, mistä ei voinut jäädä henkiin? Eikö ystävyys ollut omanlaisensa ihme, se että löytää jonkun, jon…

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Kuva
Ilmestynyt v.1875-1877, 999 sivua

Tekstissä voi olla joitain pieniä spoilereita, lue omalla vastuulla!

Klassikot ovat lähes aina hyviä, eikä niihin tarttumista tarvitse pelätä - pettymisen riski on nimittäin hyvin pieni. Se riski on silti aina olemassa, mikä tuli todistettua Tolstoin kuuluisaa romaania Anna Kareninaa lukiessani. Odotukseni olivat erittäin korkealla ja luotin kirjaan sataprosenttisesti, koska olin kuullut siitä vain ylistäviä arvioita. Mukaansatempaavan ja mielenkiintoisen lukukokemuksen sijaan sainkin rämpiä tuhannen sivun suossa, joka ei tuntunut loppuvan ikinä. Jouduin lukemaan tiiliskivellisen verran kuvauksia ikävistä avioliitoista, latteista rakkaustarinoista, pettämisestä ja petetyksi tulemisesta sekä kaiken maailman turhasta jaarituksesta, jota Tolstoi on harmillisen runsaalla kädellä romaaniinsa lisännyt.

Kirjan päähenkilö ei oikeastaan edes ole kovin selkeästi määriteltävissä - vaikka teoksen nimi onkin Anna Karenina, kerrotaan siinä vähintäänkin yhtä paljon…

Victor Hugo: Kurjat

Kuva
Ilmestynyt v. 1862, 978 s. (lyhennetty versio)

Tämä oli niin hieno ja pysäyttävä lukukokemus, etten osaa edes kirjoittaa siitä niin ylistävästi, mitä se ansaitsisi. Tämä kirja on jotain niin paljon suurempaa kuin kaikki maailman sanat. Viimeksi tunsin jotain tämänkaltaista yli vuosi sitten luettuani Sinuhe egyptiläisen, ja siitä on tosiaankin jo aikaa. Miten tällaisen teoksen jälkeen voi edes lukea mitään? Kuukauden sain nautiskella tämän lähes 1000-sivuisen jättiläisen seurasta, mutta nyt se on loppunut. Matkani sen kanssa on ohi. Rakastan paksuja kirjoja juuri siksi, ettei niistä tarvitse ihan heti irrottautua, vaan niistä voi nauttia pitkään. Ne eivät lopu samantien, kuten ohuet kirjat tekevät. Mutta vaikka paksuakin kirjaa kuinka yrittäisi säästellä, se loppuu joskus. Itse luin Kurjat loppuun yöllä, koska siitä ei kerta kaikkiaan pystynyt päästämään irti. Se loppui niin yllättäen, että se jätti jälkeensä suunnattoman tyhjän olon - ja hirveän määrän kyyneleitä.

"Meidän sivist…

Kristin Hannah: Satakieli

Kuva
568 sivua, ilmestynyt v. 2015

Olen lukenut tästä kirjasta kymmeniä ylistäviä arvioita, enkä ole huomannut kenenkään antavan sille vähempää kuin täydet viisi tähteä. Kirjaa on hypetetty niin paljon, että oletin itsekin pitäväni siitä. Satakieli kertoo kahden hyvin erilaisen siskoksen, Viannen ja Isabellen, selviytymistarinat toisen maailmansodan ajan Ranskassa. Toista maailmansotaa käsittelevät kirjat ovat mielenkiintoisia ja tartun niihin aina innolla. Satakieli vaikutti erityisen houkuttelevalta siksikin, koska siinä käsitellään sotaa naisten näkökulmasta. Nämä seikat huomioonottaen olin varma, että pitäisin teoksesta ja liittyisin Kristin Hannahin fanien joukkoon - mutta niin ei suinkaan käynyt.

On hankalaa eritellä syitä siihen, miksi en lämmennyt kirjalle missään vaiheessa lukemisen aikana. Yksi selkeimmistä syistä on varmasti kirjoitustyyli, joka ei ollut ollenkaan makuuni. Voi olla, että teoksesta on kadonnut käännöksessä jotain - se olisi kenties ollut parempi alkuperäiskielel…

Matthew Walker: Miksi nukumme

Kuva
392 sivua, ilmestynyt v. 2017

Unenpuute on yleismaailmallinen terveyden vaarantava epidemia. Ihmiskunta on määrätietoisesti tuhoamassa itseään mitä mielikuvituksellisimmin tavoin, ja unen pitäminen turhana, aikaa vievänä ylellisyytenä on ehkä hulluin näistä keinoista. On jotenkin ironista, miten kovasti ihmiset puurtavat huonon yöunen voimin koettaessaan keksiä keinoja keskimääräisen eliniän kasvattamiseen, mutta unohtavat täysin, miten radikaalisti univaje lisää kuolleisuutta. Uni vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti, ja on tieteellisesti todistettu fakta, etteivät keho ja mieli toimi normaalisti unen häiriintyessä.

Nukutko lähes poikkeuksetta alle 6-7 tuntia yössä? Jos näin on, kärsit univajeesta. Monesti kuulee sanottavan, että unen tarve on jokaiselle yksilöllinen, mutta asia ei ole niin. Kaikki me tarvitsemme vähintään 8 tunnin yöunet voidaksemme hyvin, sen tämä teos todistaa vakuuttavien tieteellisten näyttöjen avulla. Maailmassa on vain häviävän pieni prosentti kuuden tunnin…

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Kuva
Ilmestynyt v. 2017, 303 s.

Kun kolme terroristiryhmä Daeshin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan, lukuisien ihmisten elämä muuttuu peruuttamattomasti. Ei pelkästään hyökkääjien ja uhrien, vaan myös monien muidenkin ihmisten, joita tapaus jollakin tavalla sivuaa. Yksi hyökkääjistä alkaa muistaa asioita aiemmasta elämästään, eikä enää tunne olevansa täysin läsnä todellisessa maailmassa. Hän ei tiedä, mihin uskoa ja millainen hänen menneisyytensä on todella ollut. Samalla, kun hän alkaa muistaa taustaansa ja kaikki selkenee, muuttuu kaikki hirveän monimutkaiseksi. Mikä hänen muistoistaan on totta ja mikä ei?

Teoksen juonesta on aivan uskomattoman hankalaa kirjoittaa mitään selkeää tiivistelmää. Kirjoittamani alkukappale on varmasti varsin vaikeaselkoinen ja epäselvä niille, jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet. Juonesta kirjoittamisen hankaluus piilee siinä, että romaanin juoni ei ole kovin yksiselitteinen ja suoraviivainen. Itselläni kesti kauan päästä kirjan maailmaan sisään, koska …

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan

Kuva
Ilmestymisvuosi 2009, 540 s.

Kerran hevostyttö, aina hevostyttö. Olen kuullut tämän lausahduksen todella useasti, ja on pakko myöntää, että se pätee myös omalla kohdallani. Pienenä en osannut muuta ajatellakaan kuin hevosia, ja oli ihanan nostalgista palata tämän kirjan muassa siihen hevosmaailmaan, jossa elin. Samalla sain todeta, ettei rakkauteni noihin hienoihin eläimiin ole hiukkaakaan hälventynyt - ainoastaan fanaattinen heppahulluuteni on onneksi väistynyt. En ole oikeastaan pitkään aikaan uhrannut ajatustakaan hevosille, mutta Jojo Moyes sai minut muistamaan, miksi ne kaikesta huolimatta ovat pysyneet lempieläiminäni ja tulevat todennäköisesti aina pysymäänkin.

Jotakin taianomaista siinä on, kun pieni, mitätön ihminen saa luotua siteen niinkin suureen ja vahvaan eläimeen kuin hevonen on. Tätä sidettä ja keskinäistä luottamusta pääsee parhaiten todistamaan kouluratsastusta seuratessa. Mielestäni kaikista ratsastuksen lajeista on kouluratsastus kaikkein käsittämättömintä. Ratsuk…

Johan Bargum: Lyhykäisiä

Kuva
Ilmestymisvuosi 2016, 114 s.

Tartun aina suurella varauksella ja epäillen kirjoihin, joita äidinkielen opettajat luetuttavat oppilailleen. Jostain syystä opettajat ovat aivan liian usein häkellyttävän taitavia valitsemaan niin huonoja teoksia, etteivät ne auta sytyttämään kenenkään lukuintoa. Johan Bargumin novellikokoelma Lyhykäisiä oli kuitenkin virkistävä poikkeus - sitä oli ilo lukea, vaikka olinkin aluksi todella epäileväinen. Tällä kertaa lukukirjan valinta osui nappiin.

Luen todella harvoin novelleja, mikä johtuu lähinnä siitä, etten tunne osaavani lukea niitä. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta olen todella turhautunut aina, kun kohdalleni sattuu novelli, jota en osaa tulkita. Tekstin tarkoitus ei vain avaudu, enkä aina edes tiedä, onko siitä tarkoituskaan löytää mitään sen hienompia merkityksiä ja vivahteita. Kaikki ihmiset tosin todennäköisesti tulkitsevat lukemaansa hyvin eri tavoilla, eikä se oma tapa ole yhtään sen enempää oikea kuin vääräkään. Välillä sitä kuitenkin tuntee …

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Kuva
Tämä on taas yksi niistä kirjoista, joita en jokin aika sitten olisi voinut kuvitellakaan lukevani. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia kirjaa kohtaan, enkä tiennyt sen juonesta mitään. Siispä minulla ei ollut myöskään mitään syytä lukea sitä - ennen kuin ystäväni vaati minua tekemään niin. Kiitos kuuluu siis hänelle.

Taikuri ja taskuvaras on aivan ihana, sympaattinen ja kaunis kirja, jota voin suositella kaikenikäisille. Nyt kaduttaa, että luin sen niin nopeasti ja ahmimalla - sitä olisi voinut lukea hitaamminkin ja säästellen. Kummallista, etten ole vieläkään oppinut tuota hitaasti lukemista, niin monta kertaa olen harmitellut sitä, että hyvät kirjat loppuvat liian nopeasti. Ne vain tempaavat mukaansa niin, ettei lukunopeuteen jaksa keskittyä.

Teoksen juoni on omaperäinen ja todella hienosti rakennettu. Nyt äkkiseltään ei tule yhtäkään muuta kirjaa mieleen, joka yhdistäisi taikuuden, mekaniikan, koneet, menneisyyden ja tulevaisuuden näin mieleenpainuvalla tavalla. Kirj…