Tekstit

George Orwell: Vuonna 1984

"Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa." Kuulostaako nurinkuriselta? Tämä laajalti tunnettu ja vaikuttava dystopiakirja kertoo maailmasta, jonka elinolot tuntuvat Suomen lintukodossa elävästä ihmisestä käsittämättömältä, mahdottomalta ja vaikeastikuviteltavalta. Kirja avaa pysäyttävällä tavalla vallan vaarat ja sen tarjoamat loputtomat mahdollisuudet. Valtaa on olemassa monissa muodoissa, ja tässä teoksessa se on muotoutunut kaikista hirveimpään olemukseensa. Kaikille meille on jo arkipäivää, että kännykkässämme olevat sovellukset tarkkailevat meitä jatkuvasti ja keräävät meistä tietoja. Emme kuitenkaan välttämättä ajattele tätä jatkuvaa tarkkailua arjen aherruksen keskellä. Vuonna 1984 kertoo tarinan Oseanian yhteiskunnasta, jossa kansalaisten valvominen on kehitetty huippuunsa, eikä kukaan voi elää sekuntiakaan muistamatta sitä tosiasiaa, että kaikkien ihmisten jokaista askelta valvotaan herkeämättä.

Yhteiskunnan sydän on puolue, jonka keulakuvana t…

F.M.Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Kuva
Kun perustin tämän blogin, ajattelin kirjoittavani tähän lähinnä lukion kirjallisuusdiplomia varten lukemistani kirjoista siten, että diplomiin kuulumattomien kirjojen osuus jäisi varsin vähälle. Nythän on käynyt aivan päinvastoin: Olen innostunut kirjoittamaan lähes pelkästään muusta kirjallisuudesta, tämän postauksen ollessa vasta toinen diplomikirjoihin liittyvä. Rikos ja rangaistus on kirja, jonka olen jo hyvin pitkään halunnut lukea, ja kirjallisuusdiplomin myötä pääsin nyt tarttumaan siihen.

Rikos ja rangaistus kertoo tarinan nuoresta, Rodion Romanytš Raskolnikov-nimisestä miehestä, joka vajottuaan omien ajatustensa ja teorioidensa syövereihin sekä eristäydyttään muusta maailmasta, syyllistyy murhaan. Hän on kehittänyt teorian, jonka mukaan maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: tavallisia, joihin suurin osa väestöstä lukeutuu sekä "ylempiarvoisia", joilla on oikeus rikkoa lakia yhteisen hyvän ja menestymisen nimissä. Historia tukee tätä teoriaa: kukapa mahtimies ei olis…

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Kuva
Tässäpä vasta ihana kirja. En ole pitkään aikaan päässyt lukemaan kirjaa, joka olisi imaissut sisäänsä näin vahvasti ja jonka luin oikeastaan melkeinpä yhtäjaksoisesti loppuun laskematta sitä käsistäni hetkeksikään - paitsi silloin, kun ihmisten epäoikeudenmukaisuus alkoi inhottaa niin paljon, että oli pakko pitää vähän taukoa. Tämän teoksen myötä mieleeni palautui, miten paljon rakastankaan vanhojen kirjojen tunnelmaa ja maailmaa. Ne ovat niin erilaisia kuin nykykirjat ja nykymaailma, että on valtavan ihanaa päästä tuon tuostakin aikamatkalle täysin erilaiseen ympäristöön. Haluaisin osata pukea sanoiksi vanhojen kirjojen tunnelman, mutta ainoa sana joka mielestäni todella kuvastaa sitä, on lämmin. En edes osaa selittää miksi, mutta ehkäpä muut vanhojen kirjojen ystävät ymmärtävät, mitä ajan takaa.

Mikäli on etsimässä klassikkoa, joka ei ole vähääkään raskaslukuinen eikä puiseva, tämä on oikea valinta. Omalla kohdallani kirjan teki erittäin kiinnostavaksi sekin, että olen täysin piha…

Miguel de Cervantes: Don Quijote

Kuva
En ole koskaan lukenut yhtä ja samaa kirjaa näin pitkän aikaa: Don Quijoten 1. ja 2. osan lukemiseen meni lähes neljä kuukautta. Ei sinänsä ihme, onhan kyseessä melkoinen järkäle kirjaksi - olisin tosin toivonut, että lukeminen olisi ollut vähän sujuvampaa. Teos lukeutuu maailmankirjallisuuden kuuluisimpiin kirjoihin ja sillä on ollut suuri vaikutus kaikkeen myöhempään kirjallisuuteen, ja olenkin iloinen että sain aikaiseksi lukea sen. Harmittaa vain, etten pitänyt siitä niin paljon kuin olisin halunnut.

Kirjassa oli paljon hauskoja kohtia, joille sai nauraa ihan ääneenkin. Ylipäätään koko asetelma oli koominen: järkensä menettänyt aatelismies, joka ryhtyy vaeltavaksi ritariksi kumppaninaan naapurin hieman yksinkertainen talonpoika Sancho Panza. Kirjan ikonisin kohtaus on varmasti don Quijoten taistelu tuulimyllyjä vastaan, mistä jo saa varsin hyvän kuvan siitä, mitä kirja tulee olemaan. Teoksessa ei sinänsä ole mitään juonta, siinä vain seurataan eriskummallisen kaksikon kohellusta …

Martin Gray: Kaikkien rakkaitteni puolesta

Kuva
Meillä kaikilla on omat rakkaamme, jotka ovat meille korvaamattoman arvokkaita. Olivatpa he vanhempia, sisaruksia, ystäviä, sukulaisia tai vaikka omia lapsia, ei elämää ilman heitä pysty edes ajattelemaan. Se on jotain, jota emme voi käsittää. Mitä jäisi jäljelle, jos olisimme aivan yksin maailmassa menetettyämme kaikki rakkaamme? Millaiseksi elämämme muodostuisi, mitä varten ylipäätään eläisimme?
"Ennen, paljon ennen syntymääni elin hyvän kauden, joka päättyi kesään 1939." Martin Gray kertoo tässä kirjassa oman elämäntarinansa alkaen kesästä 1939, jolloin hän oli 14-vuotias ja hänen lapsuutensa lauhat vuodet pyyhkäistiin karusti pois toisen maailmansodan aikaisten juutalaisvainojen alkaessa. Martin ja hänen perheensä olivat juutalaisia, ja he joutuivat muiden kohtalotoveriensa tavoin kärsimään siitä sanoinkuvaamattoman paljon. Olen lukenut monia holokaustista kertovia kirjoja, mutta yksikään niistä ei koskettanut minua samalla tavoin kuin tämä. Se, että kirjassa kerrottu t…

Han Kang: Vegetaristi

Kuva
Han Kangin Vegetaristi oli taas niitä kirjoja, jotka onnistuvat yllättämään täydellisesti sisällöllään. Teos ei kerrokaan kepeää tarinaa lihansyönnin lopettavasta naisesta, joka innoittaa lähipiirinsäkin kasvissyönnin pariin (kuten ennen lukemista luulin), vaan sen sijaan täysin erilaisen ja vaikeasti kuvattavan, melko abstraktinkin kertomuksen. En ole tainnut koskaan ennen lukea kirjaa, joka käsittelee näin kauniisti monia vastenmielisiä ja luotaantyöntäviä asioita. Monet kohdat ovat samanaikaisesti todella rumia (en keksi parempaa sanaa), mutta myös kauniita ja kiehtovia. Kirja on erittäin mukaansatempaava eikä sitä malta laskea käsistään, vaikka sitä on monin paikoin todella inhottavaa lukea. Kirjan päähenkilö Yeong-hye on monin tavoin hyvin erilainen kuin niin sanotut normaalit ihmiset, joiden keskellä hän elää. Hän on aina ollut varautunut ja sisäänpäinkääntynyt, mutta alettuaan kasvissyöjäksi (tai oikeammin sanottuna vegaaniksi) hän muuttuu hyvin radikaalisti ja alkaa elää täysin…

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Kuva
Pidin todella paljon Clare Mackintoshin kahdesta ensimmäisestä teoksesta Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut, minkä vuoksi olenkin odottanut palavasti hänen kolmannen kirjansa suomentamista. Tartuin myös innokkaasti ja korkein odotuksin tähän kolmanteen kirjaan, Anna minun olla, mutta jouduin valitettavasti pettymään. Mackintoshin kahdelle ensimmäiselle kirjalle voin antaa vahvan suosituksen, mutta tämä sen sijaan oli vähän heikompi tapaus.
Kirja ei ollut mitenkään erityisen koukuttava ja paikoin jopa tylsistyin sitä lukiessa, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. Juonen edetessä yhä pidemmälle petyin, kun mitään yllättävää Mackintoshin tyylistä juonenkäännettä ei tuntunut tulevan ja kaikki tapahtumat olivat olleet melko ennalta-arvattavia. Onneksi tilanne sentään korjaantui kirjan loppumetreillä - juuri, kun olin varma, ettei mitään yllätyksellistä tule tapahtumaan ja onnistuin kerrankin arvaamaan loppuratkaisun, vetäisi kirjailija maton alta ja ratkaiseva juonenkäänne onnistui todel…